Valoraitoja-julkaisu oli aikamoinen ponnistus. Siinä tuli laitettua kaikki tiskiin. Levyn julkaisun jälkeen olikin pitkän sulattelun aika. Päätin pitää taukoa keikkailusta ja somettamisesta ja kaikesta tästä musiikkiin liittyvästä oheistouhuamisesta. Musiikista en osaa pitää taukoa, joten siltä osin ei ollut mitään radikaalia muutosta ilmassa. Sometuksen mielekkyyttä epäilen vahvasti edelleen, joten voipi olla, että jatkossa operoin ainoastaan täältä nettisivulta käsin. Ehkä en. Katsotaan.

Valoraitoja oli kyllä verraton kokemus ja oppi, mutta se myös palautti miettimään, mikä tässä on olennaista. On ollut mukava vetäytyä rämpyttämään kitaraa ja tekemään lauluja miettimättä liikoja. Lauluja ja monenmoisia demoja onkin syntynyt jonkin verran ja niitä mielelläni teen taas jossain vaiheessa albumiksi asti. Se olisi hauskaa. Aikataulusta ja tavasta en tiedä mitään ja hyvä niin.

Tarkoitus on myös katkaista keikkatauko Savonlinnassa elokuussa. Soitamme lauluntekijä Mikko Juvosen kanssa molemmat Kulttuurikellarin ravintolassa keskiviikkona 18.8. Olisi tarkoitus kokeilla silloin muutamia uusia biisejä, joten tulkaapa kuulolle.

Olin keikalla Nilsiän Bar Kaikussa pitkäperjantaina. Erittäin hauska ilta ja yllätyin todella positiivisesti. Tässä ystävällisen kuuntelijan äänittämä setin eka biisi Vielä (tänään). Näyttää virheellisesti siltä, että video on väärinpäin.. se kyllä oikaistuu kuuntelun aloittaessa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Levyn julkaisusta on kulunut reilut puoli vuotta. Sen jälkeen olen ollut vaitonainen näillä nettisivulla. Miksi ihmeessä? Levynjulkaisun jälkeen oli kohtuullisen paljon keikkoja ja kun keikat olivat takana, pidin kaikesta vähän aikaa taukoa. Kun päivät ovat alkaneet pidentyä ja keväinen valo tulvahtelee työhuoneeni seinille, on hyvä aika jatkaa etiäpäin. Nikokin on ollut mukana puuhissa, mikä on oikein mukavaa.

Mitä tulee näihin sivuihin, niin tavoitteenani on olla täällä aiempaa aktiivisempi ja jättää somehäkkyrät vähän vähemmälle. Täällä on somea helpompi kirjoittaa enemmän. Hauskaa, jos joku päätyy lukemaan ja jopa kommentoimaan. Katsotaan, miten tässä käy. Pidetään toisillemme peukkuja.

Tauon aikana olen tehnyt joitain uusia biisejä, mutta pääosin olen keskittynyt kaikkeen muuhun. Sen tiedän, että julkaisen ihan varmasti uutta musaa jossain vaiheessa. Muoto ja ajankohta vielä epäselvät. Nyt tuntuu hyvältä olla suunnittelematta ja seurata keväisiä pilviä.

Useampikin on kysynyt, mitä jäi käteen ekan levyn julkaisusta. Tärkein asia on se, että tiedän paremmin, mitä haluan tehdä. Se on vähän niin kuin hiihdossa, yritän keskittyä omaan lykkimiseen ja antaa muiden lykkiä omilla laduillaan. Tämä ei tietenkään tarkoita ylhäiseen yksinäisyyteen käpertymistä, sillä tietenkin tarvitsemme kaikkea ympärillämme. Haluan vaan keskittyä niihin asioihin, joista tykkään ja jotka koen itse tärkeiksi.

Pulpin Jarvis Cocker sanoi taannoin Hesarin haastattelussa jotenkin niin, ettei halua tuottaa maailmaan sellaista musiikkia, joka on jo tehty. Siinä on mielestäni Jarviksella lähtenyt lapasesta. Jos oikein itsekriittiseksi alkaa, niin aika harvapa voisi väittää tekevänsä täysin ainutlaatuista kamaa. Ainutlaatuiseen lopputulokseen valtaosa lauluntekijöistä varmasti pyrkii, mutta tosiasiassa tehtävä lienee miltei mahdoton.

Otsikon mukaisesti kirjoittelin päiväkirjahenkistä pohdintaa. Saa kommentoida. Kuunnelkaa hyvää musaa ja suositelkaa sitä minulle, kiitos. Tätä kirjoittaessa kuuntelen taas kerran Mikko Joensuun II-levyä. Voin suositella sitä teille, hienoa kamaa!