VIELÄ (TÄNÄÄN)
minuuttiviisaria seuraan
yhtä tasainen ja varma
silti kadoksissa on itsee vaikea auttaa
kunpa osaisin luovuttaa

en oo niin varma kuin haaveilin
kulkuni alussa horjuvin askelin

ulkona kielot puhkee kukkaansa
sohvalla mietin miten osaan jatkaa
aurinko paistaa sisään kasvot lämmittää
ei kesä pelkoja hellitä

huomaan ett sua mietityttää
kuinka löydän uuteen päivään
taidat kaunista mussa nähdä, vaikee ymmärtää sitä
hei rakas lue se vielä

KISKOJA PITKIN
kaupungin kadut laulaa
hiljaisuus astuu valtaan
Matkaa jatkoilta kotiin
huurussa pitkin ja poikin

rotta kioskin alla
saalistaa odottamalla
pimeen valoja sataa
kesästä kylmään ne ajaa

sturenkatua pitkin raukeina kuljetaan
hauraan yön siivin kiskojen suuntaan
pilvien taivasta ihmisten maata
kotiin kaupunki meidät saata

METSÄ
mä menen metsään
ja näen lintuja
kuljen niiden ohi
en kuule laulua

menen ohi
menen ohi taas sen

kaupungin kadut kiehtoo
mut haluun eteenpäin
siel oli hyvää ja hienoo
taas mietin jälkeen päin

menen ohi
menen ohi taas sen

silmät on
niillä näkee
miksei siltä tunnu ollenkaan

TORILLA
torilla kahvi kädessä
aamu päiväksi vaihtunut on
kevään ensimmäiset säteet
puhe teltassa tauoton
ihmiset uniltaan heränneet
kahvi edessä höyryää
tuskat pimeään jääneet
pitkä talvi hellittää

penkillä joku lukee kirjaa
nojaa eteenpäin savuttaa
tupakasta pakkaseen leijaa
nousee ylös ilmaan katoaa
suuntana valo auringon
kuivat kadut hiekkaiset
maaliskuun kauneutta katson
aika ei juokse eikä ihmiset

mitä teen ei on tärkeintä vaan se miltä se tuntuu
vesi virtaa, jää sulaa maa muuttuu
mitä tekisin jos tietäisin ettei aikaa oo paljon
ehkä katsoisin taivaalle ja ihmettelisin

aika taas jatkaa matkaa
sinne minne tie tän vie
enempää en tietää saa
se ajan kanssa mulle valkenee

TAKAISIN
kun sä nukut voin valvoo sun unta
ei haittaa vaik kaikkee ei saiskaan
kahvi tuoksuu keittiöstä vastaan
oon onnellinen

joskus kaikki kuulemma katoaa
jos rakastaa saan en aio enempää toivoa
lähdin kauas ja nyt voin palata
luokses aina oon ollu matkalla

haluun olla kanssas aamuun asti aina vaan
tuntee sut uudestaan ja antaa elämän kannattaa

laiva lähtee joen rannasta
veteen heijastuu silta auringosta
ei sitäkään voi viedä täältä mukana
eikä se ehkä oo tääl enää huomenna

AMERIKKA
mies jätti kaiken taakseen
oli vuos silloin viiskytkuus
amerikkaan töihin kaivokseen
jäi taakse puute ja kurjuus
niin oppi kielen mennyt unohtui
löysi vaimon syntyi lapset
vuodet vieri pallo liikkui
jo lapset muutti kaupunkiin

paljon muille maille kauas jäi
paljon sattui myös täälläpäin
pystyi otavan löytämään
saa ne muistot jäädä elämään

ne lapsuuden kesät idässä
ei niiden lämpöö enää oo
kuistilla piippu kädessä
kuu sieltä yksin valaisee
vapaudelle kertyy hintansa
ei sitä saa takaisin
kun ilta saapuu taivaalta
haluis kuulua jonnekin jonnekin

KALASTAJANKATU 3
rouva menee tietä pitkin
paljaalle hiekalle pysähtyy
katsoo suuntaani mun
vain päätänsä pyörittää

rouva tulee tietä pitkin
suuntaani kovaa kiiruhtaa
melkein kompuroi ja kaatuu
sillä vauhtia tuntuu piisaavan

rouva harmaassaan kulkee
paisteessa talviauringon

rouva lähestyy jo kovin
jotain kaivaa laukustaan
käsi kurkottelee jotain
mutta jään vielä hetkeks seisomaan

ottaa kartan näyttää mulle
missä aarre odottaa
se sanoo se ei oo taivas se ei oo maa
siel on aarre joka odottaa

rouva harmaassaan kulkee
paisteessa talviauringon
rouva harmaassaan kulkee
ja kauas ohi mennyt ohi on

MOTELLIEN AIKAKIRJAT
pitkään matkalla haaveilin
halusin tienvarsimotelliin
ottawasta bussil vaan
länttä kohti kulkemaan
päätepysäkille siellä jäin
kitara kädes rinkka selässäin
elokuvalliseen näkymään
missä elämää eletään

kylä autio pelkästään
deep riverinä tiedetään
respan nainen ainoo kontakti
antoi avaimet hymyili
pullo kainalossa huoneeseen
taakse likaisten verhojen
lottoarvonnat tv-shop
ja niin kaukana kotoa

pari päivää motellissa
pari pitkää päivää liian yksin
mitä ihmettä odotin
mitä kummaa tästä kylästä mä löytää aattelin

kun on kaukana kotoa
kaipaa vain jotain tavallista
jotain pientä ja kaunista
omaa ja arvokasta
yksin haaveilleni elelen
jaksan elää kanssa toiveiden
yksin jäin motelliin
vaikka joskus muusta haaveilin