Tekijä on

On pitkään ollut sellainen fiilinki päällä, että ois hienoa saada soittaa hivenen isommassa kokoonpanossa. Sekin on ollut selvää, että tulevan levyn biisit toimisivat paremmin vähän jykevämmällä kokoonpanolla. Se on ollut eräänlainen haavekin.

Kun päätin syksyn pimeinä tunteina aloittaa uuden levyn tekemisen, niin ensimmäinen askel, oli kysyä muutamia tyyppejä mun ja Nikon kaveriks. Molemmat näistä huimista ja hurjan musikaalista tyypeistä halusivat mukaan, joten jatkossa meitä näyttää olevan neljä. Mä oon otettu. Odotan innolla tulevia kuukausia, kun päästään soittelee kimpassa.

Jotta säilytetään riittävä salamyhkäisyys, ei mennä yksityiskohtiin. Ei nimiä, ei naamoja, ei kengännumeroita, ei mitään. Alustavasti suunnitelma on tämä: toinen soittaa rumpuja ja toinen bassoa. Meillä on ekat treenit marraskuun puolivälissä, joten jos kaikki menee putkeen, niin sitten annetaan jotakin lisätietoja. Ehkä joku kuva.

Ennen kuin päästään – joskus ensi vuoden aikana – studioon, niin olisi tarve kerätä hitosti rahaa kasaan. Ei mennä siihenkään nyt, mutta tiedoksi jo tässä vaiheessa, että jonkinlaista joukkorahoitusta on tarve käyttää, jotta saadaan tuleva lätty ulos.

Olkaa iisisti.

20170903_154017

Tekijä on

Soitin perjantaina soolona Joen yössä. Oli hiton kylmä ja olisi pitänyt olla kynsikkäät taikka jotkin soiton mahdollistavat rukkaset. Se oli omalta osin kesän lopetus ja mennään hiljalleen kohti pimeämpiä aikoja. Otan syksyn vastaan ilolla, tykkään pimeämmistä ajoista.

Jokunen on kysellyt uuden materiaalin perään. Sitä syntyy, muuta en tällä hetkellä tiedä. Yritän tehdä hyviä kappaleita ja saada niitä esityskuntoon. Jokusen kappaleen olenkin jo esittänyt kesän keikoilla.

Syksylle ei ole sovittu keikkoja, mutta toki minut saa tilata soittamaan. Mielelläni tulen esiintymään, yksin tai Nikon kanssa. Syksyllä valmistelemme Rautakouran kanssa uutta EP:tä, mikä innostaa varmasti. Mikäli kaikki merkit pitävät kutinsa, niin hyvää matskua tulee Rautakouralta. Kannattaa seurata.

Näillä mennään. Iloa syksyyn ihmiset! Ja kiitos kaikille, jotka kannustavat ja ovat muuten mukana! Syksylle oivallinen musasuositus:
Marika Hackmanin We slept at last.

IMG-20170825-WA0003
Kuva Leena Parviainen

Tekijä on

Tervehdys ihmiset! Hienoa, että on kesä. En ole viime aikoina tänne nettiin mitään kirjoitellut, vaikka aiemmin lupailin olevani aktiivisempi tällä saralla. Lupaukset sikseen. Helposti saattaisi saada sellaisen kuvan, että jos ei someta ja näy netissä, niin musan tekemisen into on jotenkin laantunut. Itselläni se on ehkä päinvastoin; viime kuukausina olen ollut tosi innoissani uusista biiseistä, uusista ajatuksista ja myös niistä muutamista keikoista, joihin oon päässyt soittamaan.

Nykyisellään en pysty olemaan enkä haluakaan olla ajankäytöllisesti niin tehokas, että tekisin sen kaiken, mitä voisin tehdä. Tärkeintä mulle on biisien tekeminen, niiden julkaiseminen ja keikkailu. Muu on aina toisarvoista ja jää siksi osin tekemättä. Jos siis luet tätä ja toteat, että haluaisit auttaa tai tunnet jonkun, joka haluaisi auttaa, niin ilmoitelkaa. Kaikenlainen apu on aina tarpeen, oli kyse sitten keikkojen järkkäilystä taikka kangaskassien painattamisesta.

Pienimuotoisena – mutta erittäin tärkeänä tukena on se, jos kerrot minulle tai jollekin muulle, että tykkäät Matti Sakarin musasta. Minulle se on suuri kunnia ja jollekin toiselle se luo mahdollisuuden kuulla musaa, jota ei luultavasti ole aiemmin kuullut.


Eilen soitimme Kihauksessa Nikon kanssa. Oli hyytävän kylmää, mutta keikka oli hyvä. Yllä muutamia kuvia, jotta saatte käsityksen, mistä oli kyse. Keikkaa seurasi paljon ihmisiä, mikä ilahdutti suuresti. Ja muutenkin Kihauksen päässä järkkäykset olivat priimaa! Kiitos! Saimme jopa oman puhuhuoneen!!

Eilen soitimme uusia biisejä jo enemmän kuin Kiskot-levyn biisejä. Se on hyvä merkki se. Niko on kehitellyt biiseihin makeita juttuja. Jos ei mitään ihmeellisyyksiä ilmene, niin seuraavan kerran meidät näkee lauteilla loppukesästä Joen Yössä.

Kivaa kesää kaikille! Pysytään linjoilla.

Tekijä on

Ainahan käy niin, ettei sanoista meinaa saada selvää. Tai jokin sana jää epäselväksi. Niinkin voi käydä, että kuulee sanat parempana kuin ne todellisuudessa ovat. Oli miten oli, täältä löytyy Kiskot-levyn sanoitukset. Täällä voi vapaasti verrata sanoja kuulemaansa.  Jos käy niin, että olet kuullut sanoja väärin ja on joitakin hyviä lipsahduksia, niin mielelläni kuulisin niistä.

Huomasin myös, että Phonofile oli julkaissut kaikki levyn biisit yksittäisinä youtubessa, joten nyt levyn kuuntelu onnistuu helposti myös sitä kautta. Siellä on kuunneltavissa biisit myös putkeen!

Tekijä on

Levyn julkaisusta on kulunut reilut puoli vuotta. Sen jälkeen olen ollut vaitonainen näillä nettisivulla. Miksi ihmeessä? Levynjulkaisun jälkeen oli kohtuullisen paljon keikkoja ja kun keikat olivat takana, pidin kaikesta vähän aikaa taukoa. Kun päivät ovat alkaneet pidentyä ja keväinen valo tulvahtelee työhuoneeni seinille, on hyvä aika jatkaa etiäpäin. Nikokin on ollut mukana puuhissa, mikä on oikein mukavaa.

Mitä tulee näihin sivuihin, niin tavoitteenani on olla täällä aiempaa aktiivisempi ja jättää somehäkkyrät vähän vähemmälle. Täällä on somea helpompi kirjoittaa enemmän. Hauskaa, jos joku päätyy lukemaan ja jopa kommentoimaan. Katsotaan, miten tässä käy. Pidetään toisillemme peukkuja.

Tauon aikana olen tehnyt joitain uusia biisejä, mutta pääosin olen keskittynyt kaikkeen muuhun. Sen tiedän, että julkaisen ihan varmasti uutta musaa jossain vaiheessa. Muoto ja ajankohta vielä epäselvät. Nyt tuntuu hyvältä olla suunnittelematta ja seurata keväisiä pilviä.

Useampikin on kysynyt, mitä jäi käteen ekan levyn julkaisusta. Tärkein asia on se, että tiedän paremmin, mitä haluan tehdä. Se on vähän niin kuin hiihdossa, yritän keskittyä omaan lykkimiseen ja antaa muiden lykkiä omilla laduillaan. Tämä ei tietenkään tarkoita ylhäiseen yksinäisyyteen käpertymistä, sillä tietenkin tarvitsemme kaikkea ympärillämme. Haluan vaan keskittyä niihin asioihin, joista tykkään ja jotka koen itse tärkeiksi.

Pulpin Jarvis Cocker sanoi taannoin Hesarin haastattelussa jotenkin niin, ettei halua tuottaa maailmaan sellaista musiikkia, joka on jo tehty. Siinä on mielestäni Jarviksella lähtenyt lapasesta. Jos oikein itsekriittiseksi alkaa, niin aika harvapa voisi väittää tekevänsä täysin ainutlaatuista kamaa. Ainutlaatuiseen lopputulokseen valtaosa lauluntekijöistä varmasti pyrkii, mutta tosiasiassa tehtävä lienee miltei mahdoton.

Otsikon mukaisesti kirjoittelin päiväkirjahenkistä pohdintaa. Saa kommentoida. Kuunnelkaa hyvää musaa ja suositelkaa sitä minulle, kiitos. Tätä kirjoittaessa kuuntelen taas kerran Mikko Joensuun II-levyä. Voin suositella sitä teille, hienoa kamaa!